Seuraava aihe on mielestäni vaikein mitä koko DKT:ssa on. Mä kerron siitä (taas) oman näkemykseni. Aihe on todella laaja, joten kerron siitä osia ja kuinka minä validaation koen.
Aloitan nyt vaikka esimerkillä. Keskustelen ystäväni kanssa. Hänelle on tapahtunut jotain ikävää ja hän kertoo siitä minulle. Minä olen läsnä. Minä kuuntelen, annan hänen tuntea omat tunteensa, annan hänen kertoa ajatuksensa ja tekonsa. Ja vaikka olisin asiasta eri mieltä, näkisin asiat eri tavalla, en tuomitse, en arvostele. Olen empaattinen. Annan hänen olla juuri sitä mitä hän sillä hetkellä on.
Kun tämä aihe oli meillä ensimmäisen kerran, ajattelin heti erästä ystävääni. Hän oli jo vuosia validoinut minua! Hän ei koskaan tuomitse minua. Hän on useinkin eri mieltä mutta hän antaa minun olla eri mieltä. Hän kuuntelee, hän on empaattinen. Ja hän antaa minulle tilaa tuntea omat tunteeni. Mulla on kyllä ihan mahtavia ystäviä:)
Muutenkin ystävieni kanssa joskus "lyömme pelin poikki", jos olemme eri mieltä. Kumpikin saa pitää mielipiteensä, ja antaa toisen olla eri mieltä. Ja asia jätetään siihen.
Invalidaatio on taas kaikkea tuota päin vastoin. Ja tää on kyl tosi yleistä. Etenkin se että tuomitaan toisen teot, tunteet, ajatukset, ym. Yritetään kaikin keinoin saada ihmiset samaan "kastiin" itsensä kanssa. Eikä hyväksytä toista.
Ihan pakko sanoo tähän väliin että minulla on loistava isä. Hän auttaa kun tulee ongelmia, hän tekee kaikkensa että minun olisi hyvä olla. Hän todella rakastaa minua. MUTTA hänellä on perusluonne (johtaja-tyyppiä), ja kaiken seuraavaksi luetellun hän on "perinyt" äidiltään. Ja kun käyn kotipaikka kunnallani, meillä on tosi hauskaa. Meillä on samanlainen huumori, ym. mutta kun viivyn pidempään niin ongelmat alkaa:
Kun siis olen kotona käymässä, ja on kulunut yli 3 päivää: hän alkaa nälviä joka asiasta. En tee mitää oikein. Teen jotain liikaa tai liian vähän. On kamalaa kun poltan röökiä. Energiajuomat ovat terveydelle vaarallisia. Käytän liikaa tietokonetta. Autoni on sotkuinen. Pitäisi liikkua enemmän. Hän keksii koko ajan lisää ja lisää asioita joita teen väärin. Se on kamalaa. Silloin ahdistun todella paljon. Alan itse kokea että olen huono. En osaa mitään. Minulla ei ole oikeutta mihinkään omaan: ei tunteisiin, ei ajatuksiin, ei tekoihin. Tämä on siis validaation vastakohta: invalidaatio.
No siitä seuraa nopeasti kotiin lähtö. Ja kun saavun kotiini, keskelle ystäviäni joiden kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen, alan voimaan taas paremmin. Minua validoidaan, ja toivon että myös minä validoin ystäviäni.
Seuraavassa kerron itsevalidaatiosta sekä itseinvalidaatiosta.
-Sekavaa tekstiä kirjoittava Elli:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti