sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Puoli-hymy

Tää seuraava aihe on jatkoo radikaalille hyväksynnälle.. Tää on erittäin hyvin selitetty papereissa, mutta mulla on tästä myös muutama oma esimerkki:

Vihasin vuosia erästä ihmistä. Ja se viha teki mut vainoharhaiseks ja vei minulta ihan kamalasti voimia. Testasin häneen puoli-hymyä. Suljin silmät ajattelin tätä ihmistä. Monta, monta kertaa. Ja se toimi! Sitä joutuu toistaa usein.. Mutta jossain vaiheessa mä aloin tuntee myötätuntoo. Se viha katosi. Ja ei, minä en edelleenkään pidä kyseisestä ihmisestä, mutta en vihaa häntä, enkä muutenkan kuluta häneen energiaa. Ja jollain tavalla säälin häntä.. Ja juuri tämän ihmisen kohdalla tein puoli-hymy harjoitusta myös unessani kun "alkoi mennä hermo":)

Toinen esimerkki joka tulee mieleen: Duunissa oli hankaluuksia, isojakin, viime syksynä.. Tein esimiehen suhteen sekä puoli-hymy-harjoitusta, että radikaalia hyväksyntää.. Ja uskon että niistäkin oli lopulta hyötyä. Mutta välillä mieli on outo kun ei välttämättä halua päästää tietyistä asioista/ajatuksista irti. En tiedä onko kaikkien ihmisten vai vaan epävakaiden homma. Tosin ehkä me viedään tämäkin asia leveliä ylemmäs:) 

Tää on taas näitä pieniä mutta isoja asioita. Puoli-hymyn apuna voi käyttää kynää: Laittaa kynän huulten väliin ja sit nostaa suupieliä ylöspäin.

Olen myös miettinyt että puoli-hymyä voisi kokeilla myös itseensä. Mutta se on jäänyt vasta ajatus tasolle:)

Tässä tämä tällä kertaa:)

-Epävakaa Elli (epavakaaelli@gmail.com)


perjantai 24. helmikuuta 2012

Ahdingossa selviämisen taito: Radikaali hyväksyntä


Seuraava asia mistä kerron on ahdingossa selviämisen taito: Radikaali hyväksyntä.

Tämä oli aiheena kun menin ryhmään ensimmäisen kerran. Olin todella järkyttynyt. Minulle oli työpaikalla sattunut vähän tätä ennen kurja tilanne: Puutuin johtajan toimintaan koska mielestäni hän kohteli todella huonosti erästä alaistaan. Tämä alainen oli uusi ja ajattelin (tapani mukaan) puuttua tilanteeseen, Kerroin johtajalle että mielestäni hän olisi voinut toimia toisin. Jälkeen päin kuulin että johtaja ei kestä kritiikkiä. Hän suuttui kamalasti ja lopulta tämä johti siihen että minun määräaikaista työsopimusta ei jatkettu, vaikka henkilökunnasta oli pula.

Tuntui ihan kamalalta ajatukselta että minun pitäisi vain hyväksyä asia. Olin mielestäni toiminut täysin oikein. Mutta radikaali hyväksyntä ei tarkoita että minun pitäisi ajatella että johtaja toimi oikein ja minä väärin. Vaan radikaali hyväksyntä on sitä että hyväksyy sen että näin on käynyt. Asiaa ei voi enää muuttaa. Enkä minä voi asialle enää tehdä mitään. Vaan oikeasti hyväksyn sen että tämä tapahtui, ja on jatkettava eteenpäin. Mutta minun ei tarvitse olla väärässä. 

Tämä toimii hyvin monissa tilanteissa. Mutta toisena esimerkkinä otan tämän pettämisen. Käyn edelleen taistelua tämän asian kanssa. Ja nyt yritän kovasti käyttää radikaalia hyväksyntää tähän. Näin minä yritän tehdä:

Faktat:

-Minua on petetty
-Minua kohtaan on toimittu väärin
-Minua on satutettu
-Hän ei ollutkaan elämäni mies
-Hän valitsi mieluummin hänet kuin minut

Vasta nyt tajusin että sen lisäksi että minua on petetty, joudun luopumaan 5 vuotta kestäneestä ajatuksesta: Hän ei ole elämäni mies. Nyt minä aion toistaa näitä asioita mielessäni, niin kauan että ihan oikeasti hyväksyn että näin on käynyt, eikä noita asioita voi enää muuttaa. Mutta minun ei missään nimessä tarvitse ajatella että noi asiat olisi oikein, tai hyviä. On totta että minua kohtaan toimittiin väärin. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ainut mihin voin vaikuttaa on se että voin mielessäni olla hyväksymättä asiaa, ja märehtiä sitä monta vuotta. Tai jatkan eteen päin. Lainaus monisteesta: “Mieli on käännetävä ja sitoumus hyväksyntään on tehtävä YHÄ UUDELLEEN JA UUDELLEEN JA UUDELLEEN. Joskus joutuu sitoutumaan monta kertaa muutaman minuutin aikana.” (Varmaan monisteet selventävät tätä asiaa lisää).

Tähän yhteyteen tyyneysrukous on tosi sopiva:

“Tyyneyttä hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa.
Rohkeutta muuttaa asiat jotka voi.
Viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä että epävakaana minun tunne/tunteet ei laske niinkuin normaaleilla vaan se pysyy koko ajan voimakkaana. Katsotaan auttaako tämä harjoitus asiaa.

Tässä vaiheessa korostan vielä sitä että nämä taidot on todella sellaisia että näitä tulisi harjoitella uudestaan ja uudestaan. Ja tätä taitoa etenkin. Välillä on myös hankalaa päättää mikä taito auttaa mihinkin ongelmaan. Mutta kirjoitan myöhemmin toimiko tämä. Ja tulkinnat ovat MINUN.

-Epävakaa Elli (epavakaaelli@gmail.com)








Tunteiden säätely taitojen moduuli


Nämä jutut (harjoitukset) tulee sit satunnaises järjestykses.. Kirjotan siinä järjestykses ku ne tulee mieleen. Mä aloitan tunteiden säätely taidoilla. Yksi asia alkuun minkä olen epävakaudesta oppinut. Epävakaan tunteet on jotain 40 kertaa voimakkaammat kuin "normaalien ihmisten". Ajatellaan vaikka epävakaan vihaa.. Se viha nousee sekunnissa 40 kertaa voimakkaamaksi kuin normaali ihmisellä. Ja ärsyke/tapahtuma voi olla pienen pieni. Ja kun normi ihmisen tunne lähtee hyvinkin nopeasti laskuun, niin epävakaalla se pysyy samalla tasolla, eli ei laannu. DKT:n vaikutus minuun on ollut sekin että tunteet ei ole enää niin voimakkaita, ja ne laantuu nopeammin. (Liitteenä kaavio). Esim riita tilanteissa lepyn paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Ja kun tunteeni ovat laantuneet, ymmärrän entistä paremmin sen kuinka raskasta epävakaan elämä on. Tunteet vievät kamalasti voimia ja niiden kanssa on käytännössä ollut keinoton. Onneksi nyt tiedän että parempaa ja helpompaa elämääkin on olemassa:)

Mun iso ongelma on se etten mä tunnista tunteita. En mä sitä ollut edes tajunnut ennen DKT:n alkamista. Ja usein paha olo johtuukin siitä ettei tiedä mitä tuntee ja näin ollen ei tunteita osaa tulkita/ilmaista. Mä en oo siis lapsena oppinut tulkitsemaan ja ilmaisemaan tunteitani. Ei saanut itkeä kun oli surullinen ym. (Vanhempiani en syytä, he kasvattivat minut niinkuin heidät oli kasvatettu). Materiaalina lisään tähän niin sanotun tunnelistan. Mä opettelin viime kesänä sen "käyttöö". Kun tuli paha olo jostain, ajattelin sitä asiaa ja selasin koko listan läpi. Kirjoitin ylös tunteet joita tunsin. Ja se tunteiden määrä oli valtava. Ymmärsin hyvin sen että ahdistaa kun on niin iso kasa tunteita sisällä eikä niitä osaa ilmaista.

Yhtenä esimerkkinä käytän viime syksyn tapahtumia (tämä varmasti tulee jatkossakin esiin). Mun silloinen jätkäkaveri jäi kiinni pettämisestä. Silloin se tunteiden määrä oli valtava. Ja silloin listasin kaikki tunteet ja siellä tuli yllättäviäkin tunteita esiin, tulee edelleen. Esimerkkinä lista tunteista joita tällä hetkellä (puoli vuotta myöhemmin) tunnen: Surullisuus, murhe, pettymys, sääli, kipu, epätoivo, tuska, mielipaha, hylkääminen, turvattomuus, ahdistus, murskaantunut, tappio, kärsimys, yksinäisyys, huoli, pelko, shokki, häpeä, hämmennys, syyllisyys, nöyryytys, loukkaantuminen, pahoittelu, mitättömyys, rakkaus, armeliaisuus, kiintymys, välittäminen, tunteellisuus, kaipaus, harmistuminen, mustasukkaisuus, tuhoavuus, katkeruus, ..

Siinäpä ne. Ja kaikkee tota tunnen yhtä aikaa kun ajattelen sitä asiaa. Muutamia tunteita siitä jäi "puuttumaan".. Jollain tavalla olisin ne halunnut kirjoittaa mutta en tuntenut niitä. Ja muutama tunne yllätti, en olisi osannut niitä ajatella mutta kun luin sanan niin tunsin että se kuuluu listaan.

Näitä tunne listoja voi tehdä mistä vaan: työpaikasta, ihmisestä, tapahtumasta, tulevaisuudesta ym.

Yksi iso asia muuttui ennen joulua. Mua ahdisti koko päivän. Mä luulin että mulla oli ikävä mun exää. Mä olin siitä ihan varma. Ja sit jossain vaihees illalla mä tajusin yhtäkkiä et ei mulla ole sitä ikävä, vaan musta tuntui sairaan pahalle se pettäminen. Jos ihminen sotkee noin erilaiset asiat keskenään, niin ei ihme että on koko tyttö sekaisin:) En tiedä johtuiko juuri tästä mutta mun vuosia kestänyt päivittäinen ahdistus loppui ihan yllättäen!

Kuulin juuri että tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäiriön nimi muutetaan tunne-säätely häiriöksi (en ole ihan varma oliko se juuri näillä sanoilla mut sinne päin). Nätimpi nimi;)

DKT:ssä on tosi tärkeetä se että näitä taitoja harjoittelee paljon. Itselläni tärkeintä on se että saavun paikalle ryhmään. Mä tiedän et mä oon tosi onnekas kun oon tohon päässyt niin se pitää hyödyntää:)
Ja joulun aikoihin huomasin myös sen että käytin erilaisia taitoja unissani. Olin ihmetellyt aiemmin DKT:n vaikutusta. Että kuinka se toimii niin hyvin vaikka teen ihan liian vähän harjoituksia (hyi minua!). Mutta näköjään ne on jäänyt mun alitajuntaan, ja se kai on se tärkein asia.

Ja itselleni tämän blogin kirjoittaminen on myös sitä varten että harjoittelisin enemmän.

Tässä tämä tällä kertaa. En tiedä saiko tästä mitään selvää:) Ja korostan että tulkinta harjoituksesta/materiaalista on minun.

-Epävakaa Elli (epavakaaelli@gmail.com)


















Minä sairastan tunne-elämältään epävakaata persoonallisuushäiriötä. Puolitoista vuotta diagnoosin saamisen jälkeen, pääsin oikean hoidon piiriin. Käyn tällä hetkellä dialektisessa käyttäytymisterapiassa (ryhmäterapia/taitovalmennusryhmä) sekä psykoterapiassa (yksilöterapia). Koska koen, että DKT on auttanut minua todella paljon, ja on tapahtunut konkreettisia muutoksia, haluan saada materiaalit kaikkien ulottuville. Materiaalit ovat suoria kopioita ryhmässä jaetuista materiaaleista. Tulkinnat ovat minun. Harjoitukset voivat tuntua pieniltä, ja typeriltäkin. Mutta uskokaa tai älkää, ne todella toimivat! Ainakin minulla. Uskon että taitojen harjoittelu auttaa myös "normaaleja"(ei epävakaita) ihmisiä. Itseäni on myös kovasti auttanut tieto epävakaudesta. Mitä enemmän luen, sitä enemmän ymmärrän itseäni.
Tietoa tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuushäiriöstä: