sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Puoli-hymy

Tää seuraava aihe on jatkoo radikaalille hyväksynnälle.. Tää on erittäin hyvin selitetty papereissa, mutta mulla on tästä myös muutama oma esimerkki:

Vihasin vuosia erästä ihmistä. Ja se viha teki mut vainoharhaiseks ja vei minulta ihan kamalasti voimia. Testasin häneen puoli-hymyä. Suljin silmät ajattelin tätä ihmistä. Monta, monta kertaa. Ja se toimi! Sitä joutuu toistaa usein.. Mutta jossain vaiheessa mä aloin tuntee myötätuntoo. Se viha katosi. Ja ei, minä en edelleenkään pidä kyseisestä ihmisestä, mutta en vihaa häntä, enkä muutenkan kuluta häneen energiaa. Ja jollain tavalla säälin häntä.. Ja juuri tämän ihmisen kohdalla tein puoli-hymy harjoitusta myös unessani kun "alkoi mennä hermo":)

Toinen esimerkki joka tulee mieleen: Duunissa oli hankaluuksia, isojakin, viime syksynä.. Tein esimiehen suhteen sekä puoli-hymy-harjoitusta, että radikaalia hyväksyntää.. Ja uskon että niistäkin oli lopulta hyötyä. Mutta välillä mieli on outo kun ei välttämättä halua päästää tietyistä asioista/ajatuksista irti. En tiedä onko kaikkien ihmisten vai vaan epävakaiden homma. Tosin ehkä me viedään tämäkin asia leveliä ylemmäs:) 

Tää on taas näitä pieniä mutta isoja asioita. Puoli-hymyn apuna voi käyttää kynää: Laittaa kynän huulten väliin ja sit nostaa suupieliä ylöspäin.

Olen myös miettinyt että puoli-hymyä voisi kokeilla myös itseensä. Mutta se on jäänyt vasta ajatus tasolle:)

Tässä tämä tällä kertaa:)

-Epävakaa Elli (epavakaaelli@gmail.com)


3 kommenttia:

  1. Onko susta ikinä tuntunut siltä, että tää DKT-hoito on ihan järjettömän typerää? Mä olen menossa kuukauden kuluttua päiväsairaalaan jossa käytetään näitä DKT:n menetelmiä, ainakin noita eri taitoja opetellaan tai jotain. Mitä enemmän luen DKT:stä, sitä enemmän musta tuntuu että jeesus mitä käsittämätöntä paskaa. Ihan kuin mua pidettäis 3-vuotiaana aivovaurioisena lapsena, jonka ongelmat katoaa sillä kun hengitän syvään ja hyväksyn tunteeni. Oon kyllä lukenut myös miten paljon DKT:stä on ollut epävakaille apua, ja yritän epätoivoisesti olla asian suhteen avoin.
    Mutta tuntuiko susta alussa ikinä siltä, että tämä on ihan järjettömän vammasta eikä kiinnosta istua täällä hengittämässä? Jos tuntui, niin miten pääsit niistä oloista yli ja pystyit vastaanottamaan hoidon kunnolla?
    Vai onko tämä vain mun ongelma tässä asiassa.
    PS. Olis mukavaa, jos voisi kommentoida anonyymisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikeesti osaa näitä blogi-juttuja ollenkaan! Jos neuvot kuinka voi kommentoida anonyymisti niin teen sen:D

      Mä voin NIIN huonosti että koin olevani tosi etuoikeutettu että pääsin tohon hoitoon. En siitä tiennyt muuta kuin että se on epävakaille tarkoitettu. Menin ryhmään innoissani. Ryhmä oli kaikkea muuta kuin mitä olin olettanut. Mutta viihdyin. Ainakin meidän ryhmässä on hyvä ilmapiiri. Se ympäristö on tosi turvallinen. Mitä siitä muuta sanois? Mitä sä siinä menetät kun menet sinne? Harjoitukset voivat tuntua typerltä mutta kun tajuut kuinka paljon ne sua auttaa niin siitä innostuu. Oli myös mukavaa tavata ihmisiä joilla oli samoja ongelmia. Ehkä oli yllättävää se kuinka paljon se vaatii itseltä töitä. Mut mä oon ollu ryhmäs puol vuotta ja muutkin näkevät sen muutoksen mikä mussa on tapahtunut. Ehkä sä voit miettiä että haluutko sä voida paremmin? Mitä sä siinä menetät? Tee typeriä harjoituksia ja osallistu ryhmässä (heti kun uskallat). Testaa niitä ennen kuin tuomitset. Se toimii niin että sua neuvotaan mutta sä itse teet sen työn. Mä ehkä koin et joko hoitoo (DKT) tai kuolema. DKT oli ehdottomasti parempi vaihtoehto. Eikä mua edes haittaa vaikka mua pidettäis 3-vuotiaan aivovaurioisen tasolla;) Voit laittaa mulle myös mailia jos haluut!

      Poista
  2. Ei aavistustakaan miten anonyymi kommentointi blogspotissa sallitaan, mutta kannattaa yrittää etsiä se! Luulen että aika moni kommentoi tällasia juttuja mieluummin anonyymisti, niin saat varmaan enemmän kommentteja.

    Kyllä mä sinne olen joka tapauksessa menossa ja yritän epätoivoisesti olla avoimin mielin. Mietin vaan, että onko muistakin tuntunut koko juttu jo heti alkuun tosi typerältä... Voihan se olla, että siellä se osoittautuukin heti tosi kivaksi/mukavaksi/toimivaksi eikä vastaa mun ennakko-odotuksia. Mä olen kuitenkin menossa päiväsairaalaan jossa jotenkin käytetään hyödyksi noita DKT-tekniikoita, eli en suoraan ole menossa dialektiseen käyttäytymisterapiaan, joten siellä on paljon muutakin toimintaa mistä on mulle varmasti hyötyä.
    Tuli muuten just Kelalta hylky kuntoutustuesta, joten toisaalta ei voi tietää täytyykö tässä nyt mennä töihin ja jättää koko päiväsairaala väliin vai mitä hittoa ne nyt meinaa, perkele. Tämmöstä tappelua tää on aina :)

    VastaaPoista