Materiaali kannattaa ensin lukea läpi, niin ymmärtää esimerkit paremmin:
Mian järkimieli:
Yksi asia missä koin itseni muista poikkeavaksi DKT-ryhmässä oli juuri mielentilat. Kun useimmilla muilla tunteet pyrkivät hallitsemaan tekemisiä, mulla taas järki (tai estot, miten vaan) tuppaa hiljentämään tunteen niin etten aina edes itse tiedä mitä oikeasti haluan, keskityn vain siihen minkä kuvittelen olevan järkevää. Toki mullakin joskus pääsee tunnemieli yllättämään, mutta mitään kovin dramaattisia tai peruuttamattomia asioita se ei aiheuta, mitä nyt opiskeluja ja työkokeiluja on tullut keskeytettyä kun ei huvita, tai joku asia/ihminen ärsyttää liikaa. Elli kertoi tuossa shoppailustaan, joten otan mäkin sitten esimerkiksi ostoksilla käynnin. Kuntoutustuella eläessä on ollut pakkokin oppia miettimään rahankäyttöä, mutta usein tulee pihisteltyä väärissä paikoissa ja tuijotettua pelkästään hintalappua, minkä seurauksena on tullut ostettua mm. epäkäytännöllisen pieni pakastin, muutamia vaatteita/kenkiä jotka eivät sitten ole kestäneet päällä kovin pitkään, maailman hitain tietokone jne. Tai sitten ruokakaupassa ostan vain halpismakaronia ja näkkileipää, vaikka viisaampaa olisi ostaa edullisia raaka-aineita ja tehdä itse isompia eriä ruokaa... jos vain olisi raaskinut ostaa sen isomman pakastimen joka olisi maksanut satasen enemmän. DKT:ssa oivalsin että järjenkäyttökin voi mennä överiksi, jolloin touhu ei ole enää edes järkevää.
Ellin tunnemieli:
Tunnemielen käytöstä mulla olis miljoonia esimerkkejä. Mutta viimeisin esimerkki on varmaan shoppailu. Menen kauppakeskukseen. Tilillä on rahaa, mutta laskuja maksamatta. Löydän kaikkee tosi ihanaa. Kengät jotka oon aina halunnu, kengät jotka on erikoiset mutten välttämättä tuu käyttää, one-piece on saatava (vaikka ennen niitä vihasin), toi laukku on ihanan värinen ja toi paita on puoleen hintaan!
Sit äkkiä kassalle ettei ehdi laskee hintoja, eikä katua. Ensimmäinen katumus tulee kassalla, joka unohtuu kun pääsee kotiin ja kokeilee kaikkia uusia juttuja. Sit myöhemmin iskee katumus kun rahat ei riitä. Pitikö taas?
Mian viisas mieli:
Pari kuukautta sitten menin ns. kuntouttavaan työhön joka pian osoittautui ihan muuksi mitä olin odottanut. Itse työ on mukavaa, mutta "palkka" mitätön, työajasta puolet menee ihan muuhun kuin työntekoon, enkä tahdo jaksaa toisia ihmisiä (vaikka olen muuttunutkin paljon, tiimityöntekijää musta ei ehkä ikinä tule) vaan kaipaisin itsenäisempää työtä. Muutaman viikon sisuttelin mutta sitten turhauduin ja ilmoitin lopettavani. Saman tien tajusin että FAIL, olipa tosi viisas ratkaisu. "Pomo" tosin antoi mulle muutaman päivän miettimisaikaa, ja pähkäilin asiaa päässäni eestaas, mutta en meinannut saada päätöstä aikaan. Kotiin en haluaisi jäädä etten alkaisi taantua entiseen, mutta ajatuskin työpaikasta lähes oksetti. Vanha tuttu ahdistus alkoi palailla, mutta sitten otin esiin DKT-monisteet ja yritin löytää sieltä jotain viisasta. Silmiin osui lause: "Toimi niin taitavasti kuin osaat ja ota huomioon sen tilanteen vaatimukset, jossa olet, äläkä ajattele mikä olisi oikein tai mukavampaa." Tässä tilanteessa mulla ei vaan ole muita vaihtoehtoja, turhauttavakin työ on parempi kuin kotiinjääminen. Olen myös saanut paljon kehuja että olen tosi hyvä siinä hommassa ja selvästi kiinnostunut alasta. Kokopäivätyöhön taas kuntoni ei ehkä vielä riitä, joten parempi että teen edes jotain. Soitin työpaikkaan ja pyysin päästä takaisin, ja sovittiin että jatkan jouluun asti, jonka jälkeen mulla alkaa toisenlainen hoito muualla. En mä edelleenkään siinä porukassa viihdy ja turhauttaa kun matkoihin menee enemmän rahaa kuin hommasta jää käteen, mutta hei, aina ei voi olla kivaa.
Ellin viisasmieli:
Mun viisasmieli useimmiten toimii niin, että tunnemieli meinaa tehdä jotakin mutta kun ymmärrän ottaa aikalisän niin järkimieli ehtii mukaan. Esimerkkinä asunnon vaihto. Minulla on naapurikiistaa nykyisessä asunnossa. Haluan muuttaa, ja etsin uutta asuntoa. Jos olisin mennyt tunnenmielen mukana, olisin valinnut ihan minkä tahansa asunnon. Todennäköisesti liian kalliin, huonojen kulkuyhteyksien varrelta tai liian pienin/suuren. Sain onneksi järkimielen mukaan ja nyt etsin rauhassa uutta asuntoa, jossa täyttyy jonkinlaiset vaatimukset. Lisäksi ymmärsin, että minun kannattaa tehdä nykyinen asunto mahdollisimman viihtyisäksi, että oloni olisi täällä kotoisampi siihen asti, että pääsen muuttamaan.
Mia (laglostland@gmail.com)
Epävakaa Elli (epavakaaelli@gmail.com)
